Post in social webs

A- A A+

Osallistuminen Puheista palveluiksi -seminaariin

21.02.2013 23:03 | Osumia: 3649 |

Helsingin kaupungintalolla Kokoomuksen ryhmähuoneessa 18. helmikuuta Helsingin Kokoomus ry järjesti Puheista palveluiksi 2-tapahtuman, jonka aiheena oli sivistys ja henkilöstö Helsingissä. Alustajana oli opetuslautakunnan varapuheenjohtaja Wille Rydman. Paikalla oli myös kansainvälisen yleishyödyllisen yhteisön Uuden nuorisopolitiikan edustaja.

 

Kuva: http://www.facebook.com/HelsinginKokoomus

Seminaarin aikana käytiin keskustelua mm. koulujen rakennusten kunnosta ja tilojen ilmanlaadusta, ulkomaalaisten lasten ja opiskelijoiden sopeutumisesta suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen, hyvien ja heikompien koululaisten “tasaamisesta”, nuorisotakuusta ja nuorten asemasta yhteiskunnassa, oppimisen ja opettamisen mittareista.

Koulujen rakennusten ja tilojen kunto riippuu myös käyttämisen laadusta, joka vaikuttaa käyttöikään. Käyttöikään vaikuttaa myös lukien se, että rakennukset eivät saa tarpeeksi huolto- ja kunnossapitoa, joka perustuu kaupungin yhtenäisen ja nykyaikaisen huoltopalvelun puutteeseen.

Ulkomaalaisilla alaikäisillä koululaisilla ei ole mahdollisuutta Helsingissä valmistavaan koulutukseen vapaa-ajallaan, jolla he parantaisivat suomen kielen taitoa ja sopeutuisivat paremmin suomalaiseen kulttuuriin.

Hyvien ja heikompien koululaisten “tasaamisesta” käytiin keskustelua siitä, että onko siinä tarvetta ja mitä muita vaihtoehtoja on asian ratkaisemiseksi.

Jotkut nuoret eivät mene opiskelemaan peruskoulun jälkeen tai jättävät opiskelun kesken. Käytiin keskustelua nuorisotakuusta ja nuorten aseman turvaamisesta yhteiskunnassa.

Uuden nuorisopolitiikan edustaja kysyi seminaariin osallistujilta: “Koskien nuoriso aihetta, onko valtiolla tai puolueella olemassa jonkinlainen ohjelma, joka selittäisi nuorelle, mitä varten on opiskeltava, tehtävä työtä ja kasvattaa perhettä? Tarkoitan laajempaa ajatusta työnteon ja elämän tarkoituksesta, jotain globaalista ajatusta?"

Vastaus kysymykseen oli: “Tämmöistä tietoa on saatavilla, ongelma on tiedon suodattamisessa ja sen löytämisessä”.

Niin ollen suomalaisella yhteiskunnalla todellakin on ongelma Suomen kehityskulun löytämisessä ja nuorten asemasta siinä yhteiskunnassa.

 

Muutamia kommentteja

Heikompien koululaisten jälkeen jäämistä opiskelussa verrattuna niihin, jotka opiskelevat hyvin voidaan “tasata” parantamalla koulutuksen laatua: on parannettava koululaisten oppimisen ja opettajien opettamisen laatua. Se on haastava, aikaa ja resursseja vaativa järjestelmällinen työ, mutta jota on tehtävä, jotta voitaisiin vielä paremmin turvata jokaisen yksilön vapaus ja oikeus, kuten Perustuslaissa siitä sanotaan.

Kysymys on vain siinä, että onko tähän yhteiskunnan tarpeeseen olemassa henkilöstöä? Henkilöstö, joka kykenee tunnistamaan tarvittavan kehitysvektorin, johon tärkeysjärjestyksessä asetetaan kohteet ja näiden tavoitteiden pohjalta kehitetään “päivitys” koulutusjärjestelmään, joka auttaa siirtymään tämänpäiväisestä mieltä ohjelmoivasta faktologisesta opetuksesta metodologiseen opetukseen. Eli siirtymään opetuksesta, joka antaa jonkinlaista, jatkuvasti vanhentuvaa faktojen määrää sellaiseen opetukseen, joka tulee auttamaan opiskelijoita omatoimisesti löytämään ja oppimaan uutta tietoa, tutkia maailman rakenteen, yhteiskunnan ja ihmisen keskinäistä suhdetta. Tämä antaa mahdollisuuden kouluttaa tarvittavan henkilöstön päiväkotiin, peruskouluun, toiseen ja ylemmän asteen oppilaitoksiin. Vain tämmöinen “tasoitus” tulee edistämään yksilön valmistumista koulusta ihmisenä, tulevana hyvänä yhteiskunnan jäsenenä ja hyvänä asiantuntijana hänen ammatissaan.

Todellisena demokraattisena yhteiskuntana voidaan kutsua vain sellaista, joka antaa maansa kaikille kansalaisille, ja ennen kaikkea nuorille mahdollisuuden oppia tietoja ja taitoja, joiden perusteella nuoriso ymmärtää mihin ja miten täytyy kehittää omaa kansaa ja maataan. Antaa keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseen ei pelosta, ei maksusta, vaan omatunnolla, todellisten tarpeiden ja yhteiskunnan etujen mukaisesti.

Vain sellaisessa yhteiskunnassa nuoriso kuin yhteiskuntaa liikkeellepaneva voima kykenee ymmärtämään, miten maailma toimii ja realisoimaan omaa kognitiivista ja luovaa potentiaalia tämän yhteiskunnan hyväksi. Silloin jatkuva ammatillinen kasvu, tuotteiden ja palveluiden laatu sekä hyvinvointi tulee olemaan yhteiskunnan jatkuvana moraalisena matkatoverina.

Muussa tapauksessa nuorisolta tulee puuttumaan kiinnostus opiskeluun, työntekoon ja perheen luontiin. Tämä johtaa siihen, että nuoriso tulee jatkamaan olemattomiin maailmoihin menemistä, kuten tietokonepeleihin, alkoholiin, tupakkaan ja muihin huumeisiin. Mikä lopulta johtaa tällaisen yhteiskunnan hajoamiseen ja katoamiseen.

Juuri edellämainittuun kohdistuu yksilön oikeuksien ja vapauksien turvaaminen, kun hän ymmärtää yhteiskunnan kohdevektorin ja kykenee itse omaa luovaa potentiaalia käyttäen kehittää elämänsä strategiaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi opiskelullaan, työllään ja elämällään yleensä. Kun nuori tietää, mitä varten hän elää, hän pystyy tekemään paljon omien tavoitteiden realisoitumisen eteen. Näin ollen elämän tarkoitus antaa hänelle vankan perustan jalkojen alle, eikä anna hukkua tietokonepelien, alkoholin ja muiden huumeiden suossa.

Tässä artikkelissa nostettujen aiheita koskien on tulossa laajempi artikkeli, joten jättäkää kommentteja. 

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä